Chapter 49

  Sitten Jaakob kutsui poikansa ja sanoi: "Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu.  

-

  Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.  

-

  Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani ja minun miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa.  

-

  Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensi sijalla, sillä sinä nousit isäsi leposijalle; silloin sinä sen saastutit. Niin, hän nousi vuoteeseeni.  

-

  Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet.  

-

  Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni, heidän seuraansa ei yhdy minun sydämeni; sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä.  

-

  Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.  

-

  Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät; sinun kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat.  

-

  Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona - kuka uskaltaa häntä häiritä?  

-

  Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.  

-

  Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan; hän huuhtoo vaatteensa viinissä; viittansa rypäleen veressä.  

-

  Hänen silmänsä ovat viinistä sameat, hänen hampaansa valkeat maidosta.  

-

  Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen sivunsa on Siidoniin päin.  

-

  Isaskar on luiseva aasi, joka loikoilee karjatarhojen välissä.  

-

  Hän huomasi lepopaikkansa suloiseksi ja maan ihanaksi; niin hän taivutti olkansa taakan alle ja joutui työveroa tekemään.  

-

  Daan hankkii oikeutta kansalleen, hänkin yhtenä Israelin sukukunnista.  

-

  Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.  

-

  Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.  

-

  Gaadia ahdistavat rosvojoukot, mutta hän itse ahdistaa heitä heidän kintereillään.  

-

  Asserista tulee lihavuus, hänen leipänsä, hän tarjoaa kuninkaan herkkuja.  

-

  Naftali on nopea peura; hän antaa kauniita sanoja.  

-

  Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin.  

-

  Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat häntä.  

-

  Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, kaitsijan, Israelin kallion,  

-

  isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta.  

-

  Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle.  

-

  Benjamin on raatelevainen susi; aamulla hän syö riistaa, ja illalla hän jakaa saalista."  

-

  Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän puhui heille heidän isänsä siunatessaan heidät; hän siunasi jokaisen erikseen erityisellä siunauksella.  

-

  Ja hän käski heitä ja sanoi heille: "Minut otetaan pois heimoni tykö; haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla,  

-

  luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta Kanaanin maassa, jonka vainion Aabraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudakseen.  

-

  Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean,  

-

  siihen vainioon, joka luolineen on ostettu heettiläisiltä."  

-

  Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö.  

-