Chapter 22

  Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:  

-

  "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!  

-

  Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!  

-

  `Ylistetty olkoon Herra` - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.  

-

  Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.  

-

  Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.  

-

  Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.  

-

  Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.  

-

  Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.  

-

  Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.  

-

  Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.  

-

  Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.  

-

  Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.  

-

  Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.  

-

  Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.  

-

  Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.  

-

  Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.  

-

  Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.  

-

  He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.  

-

  Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.  

-

  Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.  

-

  Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.  

-

  Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.  

-

  Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.  

-

  Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.  

-

  Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;  

-

  puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.  

-

  Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.  

-

  Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.  

-

  Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.  

-

  Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.  

-

  Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?  

-

  se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,  

-

  tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,  

-

  joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.  

-

  Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.  

-

  Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.  

-

  Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.  

-

  Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.  

-

  Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.  

-

  Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.  

-

  He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.  

-

  Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.  

-

  Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.  

-

  Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.  

-

  Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.  

-

  Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,  

-

  Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;  

-

  sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.  

-

  Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;  

-

  sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."  

-