Chapter 4

  Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:  

-

  "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?  

-

  Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;  

-

  sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.  

-

  Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.  

-

  Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?  

-

  Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?  

-

  Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.  

-

  Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.  

-

  Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;  

-

  jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.  

-

  Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,  

-

  kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.  

-

  Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.  

-

  Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.  

-

  Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:  

-

  `Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?  

-

  Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;  

-

  saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;  

-

  ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.  

-

  Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.`"  

-