Chapter 6

  Job vastasi ja sanoi:  

-

  "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!  

-

  Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.  

-

  Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.  

-

  Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?  

-

  Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?  

-

  Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.  

-

  Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!  

-

  Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!  

-

  Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.  

-

  Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?  

-

  Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?  

-

  Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?  

-

  Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.  

-

  Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.  

-

  Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;  

-

  auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.  

-

  Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.  

-

  Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;  

-

  he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.  

-

  Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.  

-

  Olenko sanonut: `Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,  

-

  pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä`?  

-

  Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.  

-

  Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?  

-

  Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.  

-

  Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.  

-

  Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.  

-

  Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.  

-

  Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"  

-