Chapter 9

  Job vastasi ja sanoi:  

-

  "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!  

-

  Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.  

-

  Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?  

-

  Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;  

-

  hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;  

-

  hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;  

-

  hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;  

-

  hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;  

-

  hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.  

-

  Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.  

-

  Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: `Mitä sinä teet?`  

-

  Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.  

-

  Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?  

-

  Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.  

-

  Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,  

-

  hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,  

-

  joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.  

-

  Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: `Tässä olen!` mutta jos oikeutta, niin: `Kuka vetää minut tilille?`  

-

  Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.  

-

  Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.  

-

  Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.  

-

  Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.  

-

  Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten?  

-

  Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,  

-

  ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.  

-

  Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,  

-

  niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.  

-

  Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?  

-

  Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,  

-

  silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.  

-

  Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.  

-

  Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle  

-

  ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;  

-

  silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."  

-