Chapter 10

  "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,  

-

  minä sanon Jumalalle: `Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.  

-

  Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?  

-

  Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?  

-

  Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,  

-

  koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,  

-

  vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?`  

-

  Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.  

-

  Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.  

-

  Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?  

-

  Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.  

-

  Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.  

-

  Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:  

-

  jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.  

-

  Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.  

-

  Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.  

-

  Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.  

-

  Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!  

-

  Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.  

-

  Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,  

-

  ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,  

-

  maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."  

-