Chapter 14

  "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,  

-

  kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.  

-

  Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!  

-

  Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.  

-

  Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.  

-

  Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.  

-

  Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.  

-

  Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,  

-

  niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.  

-

  Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?  

-

  Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;  

-

  niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.  

-

  Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!  

-

  Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.  

-

  Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.  

-

  Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;  

-

  rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.  

-

  Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,  

-

  vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.  

-

  Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.  

-

  Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.  

-

  Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."  

-