Chapter 15

  Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:  

-

  "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?  

-

  Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?  

-

  Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.  

-

  Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.  

-

  Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.  

-

  Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?  

-

  Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?  

-

  Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?  

-

  Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.  

-

  Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?  

-

  Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,  

-

  niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?  

-

  Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!  

-

  Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,  

-

  saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.  

-

  Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,  

-

  mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,  

-

  niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:  

-

  `Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.  

-

  Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.  

-

  Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.  

-

  Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.  

-

  Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.  

-

  Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,  

-

  ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;  

-

  koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,  

-

  asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,  

-

  jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.  

-

  Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.  

-

  Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.  

-

  Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.  

-

  Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.  

-

  Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.  

-

  He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.`"  

-