Chapter 19

  Job vastasi ja sanoi:  

-

  "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?  

-

  Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.  

-

  Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?  

-

  Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?  

-

  Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.  

-

  Katso, minä huudan: `Väkivaltaa!` enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.  

-

  Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.  

-

  Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.  

-

  Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.  

-

  Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.  

-

  Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.  

-

  Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.  

-

  Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.  

-

  Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.  

-

  Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.  

-

  Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.  

-

  Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.  

-

  Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.  

-

  Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.  

-

  Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.  

-

  Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?  

-

  Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,  

-

  rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!  

-

  Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.  

-

  Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.  

-

  Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.  

-

  Kun sanotte: `Kuinka vainoammekaan häntä!` - minusta muka löydetään asian juuri -  

-

  niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."  

-