Chapter 20

  Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:  

-

  "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.  

-

  Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.  

-

  Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?  

-

  Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.  

-

  Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,  

-

  katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: `Missä hän on ?`  

-

  Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.  

-

  Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.  

-

  Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.  

-

  Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.  

-

  Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,  

-

  säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,  

-

  niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.  

-

  Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.  

-

  Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.  

-

  Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.  

-

  Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.  

-

  Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.  

-

  Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.  

-

  Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.  

-

  Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.  

-

  Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.  

-

  Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;  

-

  kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,  

-

  kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.  

-

  Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.  

-

  Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.  

-

  Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."  

-