Chapter 31

  "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!  

-

  Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?  

-

  Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.  

-

  Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?  

-

  Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,  

-

  punnitkoon minut Jumala oikealla vaa`alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.  

-

  Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,  

-

  niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.  

-

  Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,  

-

  niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;  

-

  sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,  

-

  tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.  

-

  Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,  

-

  niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?  

-

  Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?  

-

  Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?  

-

  Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?  

-

  En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.  

-

  Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,  

-

  jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,  

-

  jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,  

-

  niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.  

-

  Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.  

-

  Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: `Sinä olet minun turvani`,  

-

  jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,  

-

  jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,  

-

  sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,  

-

  niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.  

-

  Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?  

-

  En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.  

-

  Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?  

-

  Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.  

-

  Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,  

-

  säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?  

-

  Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!  

-

  Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.  

-

  Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.  

-

  Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,  

-

  jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,  

-

  niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.  

-