Chapter 39

  (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,  

-

  kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?  

-

  Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?  

-

  (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?  

-

  Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?  

-

  Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.  

-

  Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.  

-

  Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,  

-

  sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?  

-

  Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;  

-

  se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.  

-

  Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?  

-

  Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?  

-

  Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?  

-

  Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?  

-

  Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?  

-

  Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.  

-

  Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.  

-

  Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.  

-

  Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.  

-

  Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.  

-

  Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?  

-

  Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.  

-

  Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.  

-

  Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.  

-

  Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.  

-

  Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.  

-

  Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.  

-

  Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?  

-

  Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?  

-

  Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.  

-

  Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.  

-

  (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."  

-

  (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:  

-

  "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"  

-

  Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:  

-

  "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;  

-

  (40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."  

-