Chapter 10

  Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?  

-

  Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.  

-

  Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.  

-

  Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" - siinä kaikki hänen ajatuksensa.  

-

  Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.  

-

  Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".  

-

  Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.  

-

  Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.  

-

  Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.  

-

  Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.  

-

  Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".  

-

  Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.  

-

  Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"  

-

  Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.  

-

  Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.  

-

  Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.  

-

  Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,  

-

  auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.  

-