Chapter 18

  Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.  

-

  Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,  

-

  Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.  

-

  Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.  

-

  Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.  

-

  Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.  

-

  Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.  

-

  Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.  

-

  Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.  

-

  Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.  

-

  Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;  

-

  hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.  

-

  Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.  

-

  Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.  

-

  Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.  

-

  Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.  

-

  Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;  

-

  hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.  

-

  He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.  

-

  Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.  

-

  Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.  

-

  Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.  

-

  Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.  

-

  Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.  

-

  Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.  

-

  Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;  

-

  puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.  

-

  Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.  

-

  Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.  

-

  Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.  

-

  Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.  

-

  Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -  

-

  se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,  

-

  tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,  

-

  joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!  

-

  Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.  

-

  Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.  

-

  Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;  

-

  minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.  

-

  Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.  

-

  Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.  

-

  He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.  

-

  Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.  

-

  Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.  

-

  Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.  

-

  Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.  

-

  Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,  

-

  Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;  

-

  sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.  

-

  Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,  

-

  sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.  

-