Chapter 39

  Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.  

-

  Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."  

-

  Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.  

-

  Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.  

-

  Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.  

-

  Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.  

-

  Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.  

-

  Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.  

-

  Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.  

-

  Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.  

-

  Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.  

-

  Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.  

-

  Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.  

-

  Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.  

-