Chapter 44

  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.  

-

  Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.  

-

  Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.  

-

  Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.  

-

  Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.  

-

  Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.  

-

  Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;  

-

  vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.  

-

  Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.  

-

  Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.  

-

  Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.  

-

  Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.  

-

  Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.  

-

  Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.  

-

  Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.  

-

  Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,  

-

  herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.  

-

  Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.  

-

  Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.  

-

  Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.  

-

  Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,  

-

  eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?  

-

  Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.  

-

  Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.  

-

  Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?  

-

  Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.  

-

  Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.  

-