Chapter 55

  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi.  

-

  Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.  

-

  Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,  

-

  koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.  

-

  Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.  

-

  Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.  

-

  Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!  

-

  Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.  

-

  Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.  

-

  Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.  

-

  Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.  

-

  Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.  

-

  Sillä ei minua herjaa vihollinen - sen minä kestäisin - eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni - hänen edestään minä voisin lymytä;  

-

  vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,  

-

  jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!  

-

  Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus.  

-

  Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.  

-

  Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.  

-

  Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.  

-

  Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.  

-

  Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.  

-

  Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.  

-

  Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.  

-

  Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.  

-