Chapter 58

  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu.  

-

  Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?  

-

  Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.  

-

  Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.  

-

  Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee,  

-

  ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.  

-

  Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.  

-

  Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.  

-

  Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.  

-

  Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa`an kuin kypsänkin.  

-

  Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.  

-

  Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä".  

-