Chapter 63

  Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.  

-

  Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.  

-

  Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.  

-

  Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.  

-

  Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.  

-

  Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,  

-

  kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.  

-

  Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.  

-

  Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.  

-

  Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.  

-

  Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.  

-

  Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.  

-