Chapter 77

  Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi.  

-

  Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.  

-

  Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.  

-

  Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.  

-

  Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.  

-

  Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.  

-

  Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:  

-

  Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?  

-

  Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?  

-

  Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.  

-

  Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.  

-

  Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.  

-

  Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.  

-

  Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?  

-

  Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.  

-

  Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.  

-

  Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.  

-

  Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.  

-

  Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.  

-

  Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.  

-

  Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.  

-