Chapter 88

  Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.  

-

  Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.  

-

  Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.  

-

  Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.  

-

  Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.  

-

  Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.  

-

  Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.  

-

  Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.  

-

  Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.  

-

  Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.  

-

  Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.  

-

  Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?  

-

  Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?  

-

  Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.  

-

  Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?  

-

  Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.  

-

  Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.  

-

  Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.  

-

  Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.  

-