Chapter 94

  Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.  

-

  Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.  

-

  Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?  

-

  Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.  

-

  Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.  

-

  He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.  

-

  Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".  

-

  Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit - milloin te tulette järkiinne?  

-

  Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?  

-

  Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?  

-

  Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.  

-

  Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,  

-

  antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!  

-

  Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,  

-

  vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.  

-

  Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?  

-

  Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.  

-

  Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.  

-

  Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.  

-

  Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,  

-

  ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?  

-

  Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.  

-

  Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.  

-