Chapter 102

  Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.  

-

  Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.  

-

  Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.  

-

  Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.  

-

  Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.  

-

  Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.  

-

  Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.  

-

  Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.  

-

  Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.  

-

  Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä  

-

  sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.  

-

  Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.  

-

  Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.  

-

  Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.  

-

  Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.  

-

  Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,  

-

  kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,  

-

  kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.  

-

  Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,  

-

  että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,  

-

  kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,  

-

  jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,  

-

  kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.  

-

  Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.  

-

  Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.  

-

  Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.  

-

  Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.  

-

  Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.  

-

  Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.  

-