Chapter 104

  Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.  

-

  Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;  

-

  sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.  

-

  Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.  

-

  Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.  

-

  Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.  

-

  Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;  

-

  vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.  

-

  Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.  

-

  Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.  

-

  Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.  

-

  Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.  

-

  Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.  

-

  Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän  

-

  ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.  

-

  Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.  

-

  Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.  

-

  Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.  

-

  Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.  

-

  Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.  

-

  Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.  

-

  Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.  

-

  Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.  

-

  Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.  

-

  Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.  

-

  Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.  

-

  Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.  

-

  Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.  

-

  Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.  

-

  Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.  

-

  Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,  

-

  hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.  

-

  Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.  

-

  Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.  

-

  Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!  

-