Chapter 107

  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.  

-

  Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta  

-

  ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.  

-

  He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.  

-

  Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.  

-

  Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.  

-

  Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.  

-

  Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.  

-

  Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.  

-

  He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,  

-

  koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.  

-

  Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.  

-

  Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.  

-

  Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.  

-

  Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.  

-

  Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.  

-

  He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.  

-

  Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.  

-

  Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.  

-

  Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.  

-

  Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.  

-

  Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.  

-

  He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.  

-

  He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.  

-

  Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.  

-

  He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.  

-

  He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.  

-

  Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.  

-

  Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.  

-

  He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.  

-

  Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.  

-

  Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.  

-

  Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,  

-

  hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.  

-

  Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.  

-

  Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.  

-

  Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.  

-

  Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.  

-

  Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,  

-

  niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,  

-

  hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.  

-

  Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.  

-

  Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.  

-