Chapter 109

  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.  

-

  Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.  

-

  Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.  

-

  Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.  

-

  He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.  

-

  Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.  

-

  Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.  

-

  Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.  

-

  Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.  

-

  Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.  

-

  Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.  

-

  Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.  

-

  Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.  

-

  Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.  

-

  Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.  

-

  Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.  

-

  Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.  

-

  Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.  

-

  Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.  

-

  Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.  

-

  Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.  

-

  Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.  

-

  Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.  

-

  Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.  

-

  Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.  

-

  Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;  

-

  ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.  

-

  Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.  

-

  Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.  

-

  Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.  

-

  Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.  

-