Chapter 116

  Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;  

-

  sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.  

-

  Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.  

-

  Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"  

-

  Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.  

-

  Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.  

-

  Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.  

-

  Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.  

-

  Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.  

-

  Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.  

-

  Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".  

-

  Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?  

-

  Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.  

-

  Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.  

-

  Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.  

-

  Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.  

-

  Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.  

-

  Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä  

-

  Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!  

-