Chapter 132

  Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,  

-

  hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:  

-

  "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,  

-

  minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,  

-

  ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".  

-

  Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.  

-

  Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.  

-

  Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.  

-

  Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.  

-

  Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.  

-

  Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.  

-

  Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."  

-

  Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:  

-

  "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.  

-

  Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.  

-

  Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.  

-

  Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.  

-

  Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."  

-