Chapter 1

  Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,  

-

  viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,  

-

  taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,  

-

  mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.  

-

  Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta  

-

  ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.  

-

  Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.  

-

  Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,  

-

  sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.  

-

  Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.  

-

  Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;  

-

  nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;  

-

  me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;  

-

  heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -  

-

  älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.  

-

  Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.  

-

  Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan:  

-

  omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.  

-

  Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.  

-

  Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;  

-

  meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:  

-

  Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?  

-

  Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.  

-

  Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,  

-

  vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,  

-

  niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;  

-

  kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.  

-

  Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.  

-

  Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa  

-

  eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,  

-

  saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.  

-

  Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.  

-

  Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.  

-