Chapter 5

  Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni  

-

  ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.  

-

  Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.  

-

  Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.  

-

  Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.  

-

  Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.  

-

  Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.  

-

  Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,  

-

  ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,  

-

  ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon  

-

  ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa  

-

  ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?  

-

  Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?  

-

  Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."  

-

  Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.  

-

  Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!  

-

  Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.  

-

  Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.  

-

  Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.  

-

  Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?  

-

  Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.  

-

  Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.  

-

  Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.  

-