Chapter 6

  Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;  

-

  jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,  

-

  niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;  

-

  älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.  

-

  Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.  

-

  Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.  

-

  Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,  

-

  se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.  

-

  Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?  

-

  Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,  

-

  niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.  

-

  Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,  

-

  silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,  

-

  kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.  

-

  Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.  

-

  Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:  

-

  ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,  

-

  sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,  

-

  väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.  

-

  Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.  

-

  Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.  

-

  Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.  

-

  Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,  

-

  että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.  

-

  Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.  

-

  Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.  

-

  Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?  

-

  Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?  

-

  Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.  

-

  Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?  

-

  Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.  

-

  Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.  

-

  Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.  

-

  Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.  

-

  Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.  

-