Chapter 8

  Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?  

-

  Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.  

-

  Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:  

-

  "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.  

-

  Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.  

-

  Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;  

-

  sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.  

-

  Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.  

-

  Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.  

-

  Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.  

-

  Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.  

-

  Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.  

-

  Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.  

-

  Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.  

-

  Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.  

-

  Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.  

-

  Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.  

-

  Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.  

-

  Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.  

-

  Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,  

-

  antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.  

-

  Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.  

-

  Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.  

-

  Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.  

-

  Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,  

-

  kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.  

-

  Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,  

-

  kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,  

-

  kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,  

-

  silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;  

-

  leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.  

-

  Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!  

-

  Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.  

-

  Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!  

-

  Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.  

-

  Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."  

-