Chapter 3

  Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.  

-

  Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.  

-

  Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.  

-

  Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.  

-

  Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.  

-

  Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.  

-

  Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.  

-

  Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.  

-

  Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.  

-

  Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.  

-

  Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.  

-

  Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.  

-

  Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.  

-

  Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.  

-

  Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.  

-

  Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.  

-

  Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.  

-

  Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.  

-

  Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.  

-

  Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.  

-

  Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.  

-

  Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:  

-

  se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.  

-

  Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.  

-

  Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.  

-

  Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.  

-

  Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.  

-

  Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.  

-

  Laskekoon suunsa tomuun - ehkä on vielä toivoa.  

-

  Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.  

-

  Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;  

-

  vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.  

-

  Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.  

-

  Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,  

-

  kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,  

-

  kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi?  

-

  Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?  

-

  Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?  

-

  Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?  

-

  Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.  

-

  Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.  

-

  Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,  

-

  olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;  

-

  olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.  

-

  Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.  

-

  Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.  

-

  Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.  

-

  Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.  

-

  Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä  

-

  siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.  

-

  Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.  

-

  Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.  

-

  He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.  

-

  Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.  

-

  Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.  

-

  Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".  

-

  Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".  

-

  Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.  

-

  Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.  

-

  Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.  

-

  Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.  

-

  Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.  

-

  Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.  

-

  Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.  

-

  Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.  

-

  Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.  

-