Chapter 19

  Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi.  

-

  Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas.  

-

  Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen.  

-

  Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse.  

-

  Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi".  

-

  Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.  

-

  Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan".  

-

  Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin".  

-

  Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;  

-

  sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".  

-

  Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.  

-

  Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.  

-

  Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: `Asioikaa näillä, kunnes minä tulen`.  

-

  Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: `Emme tahdo tätä kuninkaaksemme`.  

-

  Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.  

-

  Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: `Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää`.  

-

  Ja hän sanoi hänelle: `Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia`.  

-

  Ja toinen tuli ja sanoi: `Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää`.  

-

  Niin hän sanoi tällekin: `Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia`.  

-

  Vielä tuli yksi ja sanoi: `Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.  

-

  Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.`  

-

  Hän sanoi hänelle: `Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;  

-

  miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?`  

-

  Ja hän sanoi vieressä seisoville: `Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää`.  

-

  - Niin he sanoivat hänelle: `Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää`. -  

-

  `Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.  

-

  Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.`"  

-

  Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.  

-

  Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan  

-

  sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.  

-

  Ja jos joku kysyy teiltä: `Miksi te sen päästätte?` niin sanokaa näin: `Herra tarvitsee sitä`."  

-

  Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut.  

-

  Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?"  

-

  Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sitä".  

-

  Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle.  

-

  Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle.  

-

  Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet,  

-

  sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"  

-

  Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi".  

-

  Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".  

-

  Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä  

-

  ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.  

-

  Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;  

-

  ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."  

-

  Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos  

-

  ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: `Minun huoneeni on oleva rukoushuone`, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."  

-

  Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi;  

-

  mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.  

-